Etusivu | Valokuvat | Artikkelit | Hakemuslomake | Sukukokoukset | Toimisto | Sukutaulu | Syyrin Sanomat | Puheenjohtajan palsta

Marja-RiittaPerttula

MARIA JA OTTOPAKULAN ELÄMÄSTÄ

Pakulanisäntäväestä Maria ja Otto Pakulasta emme paljontiedä. Kummastakaan ei ole valokuvaa, emmekä siis tiedä,millaisista ulkoisista piirteistä me jälkeläisetsaamme heitä kiittää. Maria ja Otto Pakulanelämäänmahtui paljon työtä ja myös paljon surua. Heidänlapsestaan vain neljä eli aikuisikään.

Juho Otto -aik. Johan Otto – (1847 – 1912) Pakula syntyi Fredrika jaMattiSyyrin toiseksi vanhimpana lapsena Kurkelan Syyrillä, jossahänvarttui nuorukaiseksi. Otto on meidän kaikkien tunteman MatildaIhamuotilan veli. Otto palasi isänsä lapsuudenkotiinPakulaan isännäksi 1871 24-vuotiaana, sillä isoäitiLiisa Pakula oli kuollut 1867, ja tila kaipasi reipastaisäntää.

Puoliso MariaSerafia

KarinaistenVärriltä

Oton puolisoMaria Serafia Juhontytär (1853 – 1913) oli KarinaistenVärriltä.

HänenäitinsäVilhelmiina Värri o.s. Ali-Lonttinen, syntyisin Liedosta, onUuden-Värrin sukuhaaran kantaäiti. Marian isä,ratsutilallinen Juho Värri, vanhoilla päivilläänVärrin taata, on ollut varsinainen persoonallisuus.Taatanpäivinään hän pystytti itselleenerämajanja rakenteli siellä mm.ikiliikkujaa. Hän suunnittelikaukoputkea tarkastellakseen kuuta tähtikirkkaina öinä.Valtiopäivämies Kaarlo Värri on myöskirjallisuuden henkilö, sillä hän tanssittaaNiskavuoren Lovisaa Hella Wuolijoen näytelmässä.

Uusipäärakennus

Isännäksitultuaan Otto rakennutti uuden päärakennuksen 1880-luvulla.Rakennus on yhä samalla mäellä kuin muutkin Pakulanrakennukset; se on peruskorjattu 1950-luvulla ja toistamiseen2000-luvulla. Heti alkuun rakennus varustettiin peltikatolla. Näinpalovaara väheni.

Otto-isäntähalusi, että päärakennus olisi kokonaan kalliolla.Kävi kuitenkin niin, että kun isäntä olikäymässäTurussa, rakennusmiehet olivat jättäneet yhden kulmanmaavaraiseksi.

Vanhin poika,Janneksi kutsuttu Juho Eevert (1873 – 1954) kertoi, että kunhän pikkupoikana meni äitinsä kanssa huutamaanmiehiäkahville, rakennuksella oltiin juuri vinssaamassa suurta hirttäylös, ja mestari huusi noston tahdittamiseksi:

- Kuka sitähuolii, kullan muorii! mutta kun kahvikutsu tuli, hirsipäästettiinoitis putoamaan ja miehet noudattivat kutsua heti paikalla. Samojatalonpiirustuksia käytettiin myös KiusalanHeikkilässä1889, vain salinkamarin ja tupakamarin koossa oli eroa. Syynäoli sukurakkaus: Otto Pakulan isoäiti Liisa Heikintytär(1795 – 1867) oli kotoisin Kiusalasta.

Perimätiedonmukaan Pakulan maalla kasvavat jättimäiset lehtikuuset ovatOtto Pakulan istuttamia. Kosteutta hyvin kestävänäpuuna lehtikuusi oli tarkoitettu uuden navetan rakennuspuiksi, muttakun Juho Pakula isänsä kuoleman jälkeen uudistinavetan, puut saivat jäädä kasvamaan.

Otto Pakulan

yhteiskunnallinentoiminta

Otto Pakulanyhteiskunnallisesta toiminnasta kertoo Liedon historia. Vuosi-sadanvaihteessa Suomessa virisi vahva innostus maamiesseuratoimintaan, jatämän aatteellisen nousuveden aikana, toukokuun lopulla1901, perustettiin Pahkamäen koululla Auran maamiesseura, jonkajohtokunnan jäsenet kuitenkin olivat lietolaisia. Otto Pakulavalittiin johtokuntaan.

Sirkka-LiisaSaarinen (o.s. Pakula s.1919) tietää omastaisoisästään,että tämä oli aikanaan eturivinmaanviljelijöitä.Vintille talletetusta Pellervosta hän huomasi, että OttoPakula oli saanut palkinnon lannanhoidosta. Taloon oli näetrakennettu kalliopohjainen katettu lantala. Ilmankos nuorisoseuranAamu-lehdessä oli kirjoitus esitelmätilaisuudesta, jokapidettiin Pahkamäen koululla 1903. Agronomi esitelmöipeltolannoituksesta. Otto Pakulan mainitaan syventäneenagronomin tietoa lannanhoidosta! – Otto Pakula alkoiviljelläuutuuskasvia, apilaa, ja hänen isännyysaikanaan ostettiinhevosvetoinen heinäharava ensimmäisten joukossa.

Pankkitoimintajunnasi Liedossa pitkään. Kunta suostuiepäröimättä takaajaksi, kun opettaja HenrikRuokonen ja talollinen Otto Pakula ryhtyivät 1889Posti-säästöpankin asiamiehinä myymäänlietolaisille säästömerkkejä. Lainanantoa eitällä pankilla ollut. – Kiivaan väittelynjälkeenLiedon nuorisoseura sitten perusti säästöpankin 1895.Tässäkin tilaisuudessa on suvun jäseniä varmaanollut paikalla.

Viisautta,huumorintajuakin

Sukulaiset jatuttavat arvostivat Otto Pakulaa ja kysyivät häneltäneuvoja ja mielipidettä. Niinpä Matilda Ihamuotila pyysiOtto-veljeään tutustumaan Salo-Uskelassa myynnissäolleeseen Kankareen tilaan, hän oli kiinnostunut ostamaan sen.Pakula lähti poikansa Antton kanssa taloa katsomaan. Hetotesivat, että asuinrakennukset, karjarakennukset, ladot,pellot ja metsät olivat erinomaisessa kunnossa, hintakinvieläedullinen. Matilda halusi kuulla vielä serkkunsa OskariHalkilahden (Syyrin taatan nuorimman veljen Aadamin poika)mielipiteen – seurauksena se, että Oskari ostikin tilanitselleen. Matilda Ihamuotila ei sen koommin kutsunut Halkilahtiavieraisille eikä itsekään mennyt Halkilahtientilaisuuksiin.

Otto Pakulaseurasi siis aikaansa. Hänet mainitaan älykkääksija ahkeraksi. Hän arvosti raittiutta. Luonteeltaan hän olilempeä, ja hänen huumorintajuaan muistelijatkiittäväthyväksi.

Hänennokkeluuttaan kuvaavat seuraavat esimerkit: Kerran tuli Pakulantupaan outo mies. Isäntä käski istumaan ja kysyivieraan asiaa. – Tulin töitä HAKEMAAN, mies ilmoitti.Siihen Otto-isäntä: - Kukas ne työt sitten TEKEE?

Tulipa taloonkerran toinenkin mies, joka halusi ostaa Pakulan talon. Kyseli,paljonko oli peltoa ja paljonko metsää. Isäntäkertoi ja kysyi puolestaan, mitä mies aikoitämmöisestätalosta maksaa. Mies mainitsi summan. – Onko rahat plakkarissakanssa? isäntä kysyi. Mies innostui: - Ei, mutta maksanheti kun olen myynyt metsän! Elettiin aikaa, jolloin metsienarvo oli noussut moninkertaiseksi, mutta kun tieto ei vieläollut ehtinyt kaikkien metsänomistajien korviin, moni myitilansa pilkkahintaan.

Kooltaan OttoPakula oli kovin lyhyt. Naapurissa asuvan puuseppä VilleLeppäkiven tytär Alma kertoi, että kun isäntäistui tuvan penkillä, jalat eivät yltäneet lattiaan.Lyhytkasvuisia olivat myös hänen poikansa Juho ja Anton.

Maria Pakula–äiti ja emäntä

Maria Pakulanelämässä kärjistyy tuon ajan naisen kohtalo.Talon emännän moninaisten töiden lisäksi MariaSerafia synnytti 16 lasta. Suuren osannaisenelämäänsähän oli joko raskaana tai imetti. Yksi lapsista syntyikuolleena, seitsemän muuta menehtyi alle vuodenikäisenä,yksi toisella vuodella, kolme (Hjalmar Matias, Otto Jalo ja OnniVihtori) eli nuorukaisikään ja vain neljä lapsista(Juho Eevert, Aina Aleksandra, Alma Matilda ja Anton Herman) saielääaikuisikään ja perustaa perheen. Sylilapset kuolivatvarmaan ripuliin imetyksen päätyttyä. Maria Pakulanelämä oli siis täynnä syntymistä jakuolemaa. Kaikille pikku vainajille kerrotaan järjestetynhautajaiset, naimisiin meneville komeat häät. Silloinainakin availtiin kukkaronnyörejä eikä nuukailtu. AinaAleksandran eli Santrun ja ruskolaisen Johan Vainion häitä v.1904 on kuvattu Sanomissa vuonna 2000.

MariaPakulan muotokuva perustuu paljolti Anton Pakulan tyttären PaulaMuurisen kertomaan. Maria Pakula oli Paulan äidin Olga Pakulantäti. Olgan äiti Henriikka Heikkilä ja Maria Pakulaolivat Värrin tyttäriä Karinaisista ja siissisaruksia. Olga Heikkilä vietti nuorena Pakulassa pitkiäaikoja auttaen Maria-tätiään ja tutustui siten hyvinperheeseen.

Maria jaOtto olivat osin toistensa vastakohtia. Kun Otto oli aktiivinen,optimistinen ja huumorintajuinen, Mariassa pääsi useinvoitolle alakulo ja ahdistuskin. Lieneekö se ollut hänenperusluonteensa vai johtunut raskauksien ja synnytysten aiheuttamastafyysisestä rasituksesta ja lasten kuolemien tuottamasta surusta.

Lahjakkaitapoikia

Varsintraaginen oli Hjalmar Mathias Pakulan (1885- 1902) kohtalo. Hänentodistuksensa Yliskulman kansakoulusta keväältä 1900kertoo, että opettaja Fanni Rekola on arvioinut hänentietonsa ja taitonsa pääasiassa kympistäkahdeksikkoon; laulussa tosin heikko nelonen. KoulunpäättäessäänJalmari on 15-vuotias. Todistus kertoo lahjakkuudesta.

Kohtalo olikuitenkin päättänyt toisin. Jonain talvena Savijoenkelkkamäessä sattui tapaturma. Jalmari loukkasi jalkansaniin pahasti, että siihen kehittyi luumätä. Ei olemuistitietoa siitä, oliko poikaa käytettylääkärissäja oliko sairauteen tuohon aikaan edes parannuskeinoa,naapurintytönAlma Kuusanmaan kertoman mukaan Jalmari sai sairastaa autiossaUotilan talossa, josta hänen tuskanhuutonsa kuuluivat naapuriin.Kun Jalmari kuoli maaliskuussa 1902, Alma Kuusanmaa muisteli, ettävahingoittunut jalka irtosi vainajaa arkkuun pantaessa. Pakulanperheen surun ja varsinkin äiti-Marian alakulonymmärtääJalmarin tarinaa miettiessä.

OlgaHeikkilä tuli v. 1907 kotoaan Paimiosta auttamaanMaria-tätiään,joka oli kovin synnytysten ja kuolemantapausten rasittama eikäselvinnyt talon töistä. Alma ja Santru olivat avioituneetja muuttaneet kotoa. Otto Pakula kertoi Olgan vanhemmille, ettähän oli tullut hakemaan uutta tytärtä kotoa poismuuttaneen Alman tilalle. Sanat lämmittivät toisellakymmenellä olevan Olgan mieltä, eikä lähtökotoa tuntunut enää niin ikävältä.

Maria-tätioli aika nuuka ja osin ehkä hajamielinenkin. Oli noloa, kuntätilähetti Olgan hakemaan naapurista kahvikupilla kahvia, mutta eiantanut rahaa mukaan. Samoin Olga joutui hakemaan naapuristakananmunan, taaskin ilman rahaa. Pakulan mamma käytti munat vainlääkkeeksi, kun hän tunsi itsensä tavallistaväsyneemmäksi. Olgan oma äiti, siis Marian sisar, pitikuitenkin tyttärestään huolta ja pani hänenmukaansa rahaa, leninkikankaan ja kahvia. Tämänkin kahvinjoi useimmiten Maria-mamma.

Olganensimmäisenä vuonna Pakulassa sattui kaksi traagistakuoleman-tapausta. Otto Jalo (1890 – 1907) oli perheenlahjakkuus,joka oli 1901 aloittanut oppikoulun Turun suomalaisessa lyseossa.Hänon koko ajan luokan viiden parhaan joukossa. Todistus ei kuitenkaanole täynnä kymppejä, arvostelun taso on ollut kova.Kuudennella luokalla, joka vastaa nykylukion ensimmäistä,kieliohjelma on kunnioitettava: ruotsi, venäjä, latina,kreikka, saksa ja ranska.

Laulannossatarjoillaan kuutosta. Ei ollut Jalokaan suvustaan poikkeus.

Elokuussa,kun Jalon piti aloittaa lukion viimeinen vuosi, hän sairastuikurkku-

mätään.Lääkäriä ei haettu, Jalo kuoli tukehtumallaviikkoa ennen koulun alkua. Neljä vuotta nuorempi Onni Vihtori(1894 – 1907) sai myös tartunnan ja kuoli puolitoistaviikkoaveljensä jälkeen saamatta hänkäänlääkärinapua. Nuori Olga Heikkilä seurasijärkyttyneenä serkkujensa kamppailua. Kun sitten Pakulanrenkikin sairastui, Maria-emäntä ikään kuinheräsi lamaannuttavasta järkytyksestään jahaetutti lääkärin. Renki pelastui.

Olgan Pakulanvuosiin liittyi jotain mukavaakin. Talossa oli kaksi nuortamiestä,Juho ja Anton, Olgan serkut. Anton ja Olga ystävystyivät.Kerran tuli Otto-isäntä kamarista sanomalehtikädessäänja katsoi merkitsevästi sekä Olgaa että Antonia: - Nytsitten saavat serkutkin mennä keskenään naimisiin.Otto oli kaiketi toivonut Olgasta miniää vanhemmallepojalleen, mutta Olga katseli vain Antonia. Anton oli kuitenkintavoiteltu poikamies, Olga taas hiljainen, ja kesti vielä montavuotta, ennen kuin he avioituivat. Kun eräs Antonin ihailija,Mikolan Santru, kuuli Olgan ja Antonin yhteenmenosta, hänilmoitti närkästyneenä: - Miksi sinä tuollaisenOlgan otat, kun se on niin laihakin kuin aidanseiväs!

Maria Pakulanelämästä on vielä yksi muistitieto. Kun hänenmiehensä Otto Pakula kuoli 1911, Pakulassa pidettiin tavanmukaan huutokauppa. Jälkeenpäin huomattiin, että muuanostaja oli hävinnyt kahden lehmän kanssa maksamatta.Meklarin kehotuksesta summa pantiin uloshakuun. Tätä MariaPakula kuitenkin kovasti katui jälkeenpäin. Asia ahdistihäntä syvästi.

Väsyneenä Maria Pakula kuoli pian miehensä poismenon jälkeen,syksyllä 1913, mutta levollisena siitä, ettäisännyysoli vanhimman pojan Juhon eli Jannen viisaissa käsissä.